Agilitytreeniä kesäkuumalla

Meidän alkukesän treenailut on jääneet kokonaan välistä kun sain ihan järkyttävän flunssan ja kolme viikkoa meni sairastaessa ja siitä toipuessa. Sen jälkeen olin viikon matkalla ja koko kesäkuu vierähtikin siinä. Nyt päästiin vihdoin sitten taas mukaan treenaamaan. Ennen taukoa meillä oli ongelmana, että Iines metsästi lintuja agilityn sijaan. Tällä kertaa meillä oli mukana uusi agilitylelu, jota on pantattu kaapissa treenejä varten. Vanhasta tottumuksesta Iines lähtikin kiertelemään kenttää ja pois näköpiiristä, mutta lelun vinguttamisen seurauksena koira palasi takaisin ja ei tämän jälkeen karkaillut treeneissä enää kertaakaan.

Näissä treeneissä oli aika paljon juoksemista ja suoria. Suurin kehitys meille on ollut, että Iines on alkanut suorilla itse hakea esteitä ja katsoo juostessaan eteenpäin, eikä esteiden välissä juokse kohti minua. Vauhtia riittikin näin treenien aluksi, joten pieniltä virheiltä ei vältytty radalla, mistä ei tietenkään treeneissä ole haittaa.

Ensimmäisellä kerralla tällä suoralla Iines ohitti esteen ja renkaan, mutta toisella yrityksellä otin vasemmalla kädellä vähän vetoa mukaan ja heti neiti hyppäsi molemmat esteet. 

Kuumuus alkoi pian vaikuttaa, mikä näkyi mm. kieltäytymisinä esteistä. Lopuksi tehtiinkin ihan vain sitten yksittäinen este, jotta päästiin palkkaamaan ja lopettamaan onnistuneeseen suoritukseen.

Lintukoira Iines

Tänään agilitytreenit jatkuivat kesäkauden merkeissä Purina-areenan ulkokentällä. Muutama ryhmäläinen ei päässyt treeneihin, joten meillä oli reilusti aikaa treenata. Iina oli tehnyt meille melko haastavan radan, jossa pääsi myös juoksemaan. Aluksi vedimme radan läpi kerran ja sen jälkeen aloimme hiomaan hankalimpia kohtia. Irtoaminen ja esteiden omatoiminen hakeminen ovat meidän suurin haasteemme ja näihin kohtiin aiomme kesäkauden aikana panostaa.

Hieman suuremmaksi haasteeksi osoittautui kuitenkin linnut. Iines ei ilmeisesti ole tietoinen seurakoiran statuksestaan vaan on aivan varma olevansa lintukoira. Tämä aiheutti mielenkiintoisia hetkiä treeneissä. Iines huomasi alueelle lentäneen variksen ja siinä vaiheessa se oli menoa sitten. Ilmeisesti jotain tapahtui myös neidin kuuloaistille ja aivojen kapasiteetille käsitellä useampaa kuin yhtä asiaa yhtä aikaa, sillä mikään ei auttanut saamaan Iineksen huomiota pois linnusta. Kokeilussa oli karkuun juokseminen, piiloutuminen, huutaminen, luoksekutsuminen ja lopulta metsässä ja mudassa rämpiminen ja koiran kantaminen pois. Kotona tiedossa olikin sitten kunnon pesu ja oksien irrottaminen turkista.

Onneksi juuri tällä kerralla meillä oli reilusti aikaa ja saimme myös treenattua kunnolla ja harjoiteltua eri ohjaustekniikoita kuten keilausta. Ensi kertaa varten täytyisi keksiä hyviä keinoja lintujen varalle. Toiminta pitäisi keskeyttää ennen kuin Iineksen aivot ehtivät virittyä "lintutaajuudelle". Ajatuksena olisikin pitää Iinestä sylissä ohjeiden kuuntelun ajan. Toinen suunniteltu vaihtoehto olisi ostaa pilli tai vastaava ja opettaa pillin äänen tarkoittavan kaikkea superhypermukavaa ja toivoa, että pillin äänen kuullessaan Iines tulisi luokse myös kauempaa. Ongelmana on myös miten ja milloin palkita koiraa, sillä nyt palkkasin koiran kuitenkin kun se lopulta tuli luokse. Toisaalta en haluaisin opettaa, että voi juoksennella ympäriinsä 10 minuutin ajan ja sitten tulla luokse kun huvittaa, mutta luoksetulon pitäisi kuitenkin aina olla erittäin mukava tapahtuma. Katsellaan mitä jatkossa tapahtuu ja ratkeaako ongelma.

ATD:n pääsiäiskisat

Eilinen ilta ja tämä päivä tuli vietettyä Purina Areenalla talkoohommissa ATD:n pääsiäiskisoissa. Tänään olin ratahenkilönä eli auttamassa radan kokoamisessa ja seisomassa sivussa korjailemassa rataa mikäli tarvetta on. Mahtavaa hommassa on, että saa olla seuraamassa radan suoritusta työn tekemisen ohella aitiopaikalta. Kilpailijoita seuraamalla oppii ja saa vinkkejä myös omaa ohjaamista varten. Kisoissa oli jopa yksi cavalieri rotua edustamassa.

Mikäli ei vielä ole huomiselle suunnitelmia kannattaa suunnata vaikka hallille katsomaan kisoja ;)

Ohjus nimeltä Iines

Iineksestä on kisojen jälkeen löytynyt aivan uutta tarmoa ja vauhtia ja treeneissä saa nykyään juosta tosissaan. Tänään tehtiin harjoituksissa samantyyppistä rataa mitä möllikisoissa saattaisi olla edessä muutamilla haastavilla kohdilla. Meille haastavin kohta oli putken ja puomin erottelu kun puomin ja putken suut olivat vierekkäin. Ensimmäisessä videossa hieman ohjaustekniikkaharjoitusta.

Videossa pätkä koko radasta joka meni mahtavasti nollana läpi. Erityisen tyytyväinen olin pituuden jälkeiseen takaaleikkaukseen, jossa koira kääntyi todella mahtavasti.

Lopuksi vielä vähän sekoitettiin pakkaa ja kokeiltiinkin alun estettä ja sen jälkeen puomille menoa. Putkeenhan sitä mentiin sitten pari ensimmäistä kertaa, mutta houkuttelun avulla kolmas kerta toden sanoi ja sieltä tultiin suoraan vauhdilla puomille.

Agilitykisat 10.3 Lohjalla - jälkifiilistelyjä

Eiliset kisat olivat hauska ja opettavainen kokemus ja treeni-into on täällä tällä hetkellä ihan huipussaan eilisen jäljiltä. Olimme onneksi varanneet reippaasti ylimääräistä aikaa paikalle pääsemiseksi siltä varalta, että tulisi mutkia matkaan. Ensiksi oli hukassa puhelin ja sitten teimme muutaman maisemakierroksen ennen perille pääsemistä. Tunnetusti kysehän oli puhtaasta halusta katsella kauniita maisemia eikä siitä että navigaattorin mielestä moottoritien pätkää ei ollut olemassakaan. 

Kisapaikalla kävimme ennen rataan tutustumista noin 15 minuutin lämmittelylenkillä. Minulla ei ole Iinekselle ollut häkkiä hankittuna kun niin vähän on toistaiseksi tullut kisoissa käytyä. Meillä oli kuitenkin kisapaikalla Iinalta lainassa kevythäkki ja sellainen on varmasti myös nyt hankintalistalla, sen verran kätevä kapistus kisapaikalla. 

10.00 alkoi tuomarin puhuttelu jossa käytiin läpi ihan perusasioita. Eli ensikertalaisena noihin kisoihin uskaltaa hyvin lähteä mukaan infoa saa kyllä ja tunnelma oli lämminhenkinen. Rata ei ollut ohjauskuvioltaan vaikea ja valssi oli ainoa tarvittava ohjauskuvia radan suorittamiseksi. Etuna oli ehdottomasti se, että ohjaajamme kisasi myös samassa luokassa eli olimme yhdessä tutustumassa rataan. Samalla sain hankalimpiin kohtiin ohjausvinkkejä ja huomioita Iinalta. Tämä vähensi huomattavasti jännitystä kun rataan tutustumisen jälkeen oli tunne, että tietää mitä menee tekemään.

Ennen radalle menoa oli pientä jännitystä ilmassa siitä miten Iines käyttäytyy. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Iines karkaa suoraan radalle tekemään omin päin muutaman kunniakierroksen ja sen jälkeen pari kontaktiestettä ihan yleisön iloksi. Mahdollisesti myös moikkaamaan tuomaria häntä heiluen. Rata kuitenkin lähti liikkeelle mukavan varmasti ja vauhdikkaasti. Videolta kuitenkin näkyy meidän kompastuskivi eli A-este. Iines on hulluna kontaktiesteisiin ja haluaa tehdä niitä joka välissä. Tietenkään neiti ei voinut vastustaa keskellä kaikkea olevaa A:ta ja pakkohan se oli tehdä sitten siinä välissä.Videolta voitte katsoa meidän suorituksen.

   

Vaikka suoritus olikin hylätty, olin erittäin tyytyväinen Iinekseen ja meidän suoritukseen. Suurin osa radasta meni aivan mahtavasti ja Iines odotti nätisti paikallaan myös lähdössä. Nyt vaan lisää treeniä ja kohti seuraavia kisoja.

Koiran motivointi ja palkitseminen

Koiran motivoiminen ja oikeiden motivaattoreiden löytäminen on tärkeä osa tehokasta treenaamista ja pääsyä hyviin suorituksiin. Koirat ovat harvoin "oppimattomia" tai mahdottomia tapauksia vaan oikeaa motivaattoria ei välttämättä ole vielä löytynyt. Pelkästään oikean palkkion löytäminen ei aina riitä vaan suoritukseen ja harjoituksiin vaikuttavat muutkin asiat kuten häiriötekijät ja koiran vireystila. Jokaisen täytyy tutkia eri palkitsemisvaihtoehtoja löytää omalle koiralleen kuhunkin tilanteeseen paras vaihtoehto. Käyn tässä kirjoituksessa läpi lyhyesti mitä palkkioita käytän Iineksen kanssa.

Iines on luonteeltaan miellyttämishaluinen ja pääsääntöisesti motivoitunut mikä tekee harjoittelun ja palkitsemisen helpommaksi. Eniten palkitsemisessa käytän ruokaa ja oman huomioni jakamista. Iines on yleensä kovin innokas tekemään ja varsinkin uutta opetellessa neitiä ei tarvitse innostaa enempää, joten makupalat toimivat hyvänä palkintona, sillä niillä on myös rauhoittava vaikutus.

Ruokapalkinnot
Ruokapalkinnot ovat yleensä käteviä, sillä pienen palasen ruokaa sujauttaa koiralle nopeasti naksauttamisen jälkeen. Koiran tosin täytyy olla joko ahne tai hieman nälissään, joten ennen treenejä koiralle ei kannata syöttää kunnon ateriaa, mikäli aikoo palkita koiraa ruualla. Ruokapalkinnot tulisi myös ottaa huomioon sen päivän ruoka-annoksen kokoa suunniteltaessa varsinkin jos koiralla on taipumusta lihota.
Kotioloissa saatan käyttää palkintona ihan normaaleja ruokanappuloita ja välissä palkita jollakin paremmalla. Häiriötekijät ovat niin pienet, että koira pysyy motivoituneena myös näillä nameilla ja joutuu tekemään myös hieman töitä ruokansa eteen. Treeneissä käytän pääsääntöisenä palkkauksena juustosta leikattuja palasia. Hallilla häiriötekijöitä on huomattavasti enemmän, joten tarjolla pitää olla jotakin todella herkullista. En itse syötä koiralle nakkeja tai lihapullia, sillä ne sisältävät usein liikaa suolaa ja mausteita, joita en halua koirani mahaan päätyvän. Ruokapalkintona olen myös joskus kokeillut Royal Caninin Energy nappuloita. Ruoka on suunniteltu urheileville koirille ja sisältää enemmän energiaa. Ilmeisesti kuitenkin juusto maistuu silti paremmalle.

Miellyttämishalun hyväksikäyttö
Tätä motivointikeinoa käytän pitkälti tukemaan muita palkitsemiskeinoja ja kesken radan. Olemme valmentajan kanssa huomanneet, että Iines juoksee nopeammin silloin kun ohjaan koiraa läheltä ja pienellä kannustuksella vauhti lisääntyy. Niinpä siis tietyillä esteillä kuten putkella tai puomilla kannustan koiraa iloisella äänellä myös suorittamisen aikana. Kepeillä, jotka taas eivät ole meillä vielä varma este yleenä hillitsen äänen käyttöä, jotta koira ei innostu liikaa. Pyrin myös ohjaamaan Iinestä läheltä, sillä silloin vauhti pysyy tasaisena. Tämä vaatii tietysti hieman enemmän juoksemista ja hyvää kuntoa (pitäisi varmaan alkaa vähän treenaamaan kestävyyttä ettei olisi ihan loppu ensimmäisen suorituksen jälkeen).

Leikki/lelut
Iineksen kanssa en käytä leluja ja leikkimistä palkitsemiskeinona oikeastaan ollenkaan. Tämä johtuu siitä, että muutaman kokeilukerran jälkeen huomattiin, että lelun näkeminen vie Iineksen keskittymisen täysin pois itse asiasta eli pyydetyn asian tekemisestä. Lelun näkemisen jälkeen katse ei siitä irtoa hetkeksikään eikä koira irtoa esteille kauas lelusta. Käytänkin lelua riehuttamiseen ennen radalle menoa, jolloin saadaan aikaan nopeampi suoritus. Mikäli lelua haluaa käyttää olisi lelun hyvä olla mukana vain treeneissä ja ei muuten saatavilla jolloin sen arvo ja haluttavuus  koiran silmissä nousee.

Eri palkitsemisvaihtoehtoja yhdistelemällä ja palkintoja välillä vaihtelemalla saadaan koiraa motivoitua harjoitusten tekemiseen. Oikeiden palkintojen löytämiseen kannattaa käyttää hieman aikaa ja kokeilla mikä soveltuu teille parhaiten.

Vuoden 2012 vikat agitreenit

Tässä muutama video meidän vuoden 2012 viimeisistä treeneistä. Edistytty ollaan ja niin ohjaaja kuin koirakin on oppinut paljon uusia tekniikoita ja harjoittelu jatkuu taas tämän vuoden puolella. Videointi on hirveän hyvät tapa oppia itsestään ja omasta ohjaamisestaan, kun pääsee näkemään mitä todella tekee. Ensi vuoden tavoitteena itselleni on oppia hallitsemaan paremmin käsiä juostessani, sillä kuten videoilla näkyy vasen käsi vispaa juostessa epämääräisesti sivulla.

Agilityä ATD:ssä

Syksyllä aloin aktiivisesti hakea meille Iineksen kanssa urheiluseuraa, jossa voisimme alkaa treemaan agilitya kerran viikossa. Kriteereinä oli, että harjoittelupaikan pitää löytyä hyvien kulkuyhteyksien päästä, sillä kun ei autoa ole on mentävä bussilla. Otin yhteyttä kolmeen koiraurheiluseuraan, josta ATD:stä saimme lopulta kutsun tulla karsintaan.

Karsintoja varten harjoittelin ihan perusjuttuja kuten paikallaoloa ja katsekontaktia. Karsinnoissa kuitenkin meille oli tehty pieni rata, joka jokaisen piti tehdä. Jonkinlaisia taitoja perusesteistä meillä onneksi oli muutamien kurssien pohjalta ja rata meni mukavasti. Iines kuitenkin innostui hieman liikaa siitä, että olimme pitkästä aikaa hallilla ja radan jälkeen tyttö pinkoi ympäri hallia eikä ottanut pyyntöjä tulla luokse kuuleviin korviinsa. Onneksi muutaman ”kunniakierroksen” jälkeen Iines kuitenkin rauhoittui ja tuli suorittamaan seuraavan tehtävänsä mallikkaasti. Tämän suorituksen jälkeen epäilin hieman mahdollisuuttamme päästä ryhmään mukaan, mutta yllätyin iloisesti sähköpostista, jossa kerrottiin meidän saaneen harjoittelupaikan ryhmässä.

Olemme nyt syksyn treenanneet alkeisryhmässä ja edistys on ollut huimaa. Meille on sattunut myös aivan ihana ohjaaja, joka on innostunut, osaava ja kannustava. Nyt on meneillään pieni tauko ja treenit jatkuvat taas ensi vuoden puolella. Agilitykuulumisia tulee varmasti olemaan tässä blogissa tarjolla myös jatkossa.

Agilitya itsenäisesti

Minulla on ollut jo jonkin aikaa harkinnassa tilan vuokraaminen agility treenejä varten. Olenkin etsiskellyt sopivia vuokrattavia tiloja melko läheltä ja hyvien kulkuyhteyksien päästä. Näillä kriteereillä tilat näyttävät olevan melko kiven alla varsinkin ilta-aikaan. Päädyin lähtemään kokeilemaan Koira ja kissakoulu Heiluvan hännän vuokralla olevaa tilaa Pitäjänmäessä. Tarjolla oli hyväkuntoiset perusesteet sekä lämmitetty sisätila. Lattialle levitettiin kynnysmaton tyyppinen matto, jotta koiran tassut eivät lipsahtele lattialla. Tilaa oli ihan mukavasti, vaikka mitään korkeutta vaatia hommia tai kovin suurta rataa tilassa ei mahdukaan tekemään.
Itsenäisessä treenaamisessa hyvänä puolena on se, että keskittymistä ei häiritse mikään ja saa työskennellä rauhassa oman koiransa kanssa, sekä keskittyä niihin asioihin, joita haluaa treenata. Toisaalta omia ohjaamisvirheitä voi olla hankala havaita kun kukaan toinen ei ole antamassa palautetta.

Aloitimme treenaamisen lämmittelyn jälkeen harjoittelemalla valssaamista ja haltuunottoa. Valssaamista harjoittelin neljällä esteellä, jotka olivat neliömuodostelmassa. Seisoin itse neliön keskellä ja ohjasin Iineksen esteille ristiin niin, että Iines juoksee kahdeksikkoa. Haltuunottoa treenasimme kahden esteen ja keppien sarjalla (este – kepit – este – kepit – este). Putki on aina ollut Iineksellä vahva este joten näissä treeneissä käänsin putken niin, ettei se ollut suora jatkumo muusta radasta. Tätä harjoitusta varten olimme kotona treenanneet asioiden kiertämistä käskyllä. Esteen jälkeen annoin Iinekselle kierrä käskyn ja heti tämän perään läpi (putki) käskyn. Iines löysikin putken itsenäisesti eikä kieltäytymisiä tullut eikä epävarmuutta esiintynyt vaikka en harjoituksessa suoraan osoittanutkaan putken suulle.
Viimeisenä harjoituksena harjoittelimme kiertämistä esteillä. Tässä harjoituksessa oli mukana vain kaksi estettä ensimmäisen esteen hypättyään käskin Iinestä kiertämään suoraan linjassa olevan toisen esteen ja tekemään näin siis 180 asteen käännöksen. Tämä harjoitus osoittautui treenien vaikeimmaksi sillä neiti olisi halunnut mieluummin hypätä esteet peräkkäin eikä kiertää ja hypätä takaisin päin. Onnistuneita suorituksia saatiin kuitenkin kun selkeytin omaa ohjaustani ja ohjasin Iineksen käden avulla kiertämään esteen ja vasta sitten hyppäämään.

Agilitya Hakkilassa

Olemme nyt Iineksen kanssa käyneet neljänä viikonloppuna Tuulikki Siltasalmen vetämällä agilitykurssilla Hakkilan agilityhallissa. Aloitimme ensin parin kerran verran alkeisryhmässä, mutta siirryimme sitten ohjaajan kehotuksesta alkeisjatkoryhmään. Lähdimme ensisijaisesti hakemaan treenaamisesta hauskaa yhteistä tekemistä ja ainakin hauskaa treenaaminen on kurssilla ollut. Samalla on myös kunto karttunut ainakin omistajalla ja toivottavasti on Iineksellekin tullut välillä vähän erilaista rasitusta verrattuna peruslenkkeilyyn ja vapana oloon.

Viimeksi olemme päässeet kunnolla treenaamaan pentuagilitykurssilla, josta on jo jonkin aikaa. Edistystä on tälläkin aikaa tapahtunut. Huomaa, että Iines on kasvanut ja keskittymiskyky on parantunut. Toisaalta myös vauhti on lisääntynyt eikä energiaa neidiltä ainakaan puutu. Meille uusina esteinä on tällä kurssilla tullut puomi, rengas, muuri ja A. Iines on hirveän innokas oppimaan uutta, joten parin kerran jälkeen uudetkin esteet ovat lähteneet sujumaan. Innokkuudessa on myös kääntöpuolensa, sillä neidillä on tapana mennä tekemään uutta lemppariaan eli A- estettä heti kun silmä välttää. Minua tämä lähinnä hirvittää, sillä pelkään että koira hyppää alas esteeltä liian aikaisin jollen ehdi vierelle tarpeeksi nopeasti. Olemmekin pyrkineet harjoittelemaan rauhoittumista ja odottamista.

Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota omaan mielentilaani treeneissä. Pyrin aloittamaan treenit hengittelemällä muutamaan kertaan syvään ja ravistelemalla jäseniä, jotta saisin itseeni rentoutta ja rauhallisuutta. Iinestä ei myöskään tarvitse innostaa tekemään esteitä, joten olen alkanut käyttää rauhallisempaa ja matalampaa ääntä hidastaakseni koiran vauhtia. Varsinkin kepeillä ohituksien välttämiseksi yritän toimia mahdollisimman hitaasti ja ”jäähdyttelevästi”.

Kurssilla olemme tehneet jo melko pitkiäkin ratoja, jotka ovat sujuneet yllättävän mukavasti. Iines on selvästi nauttinut saadessaan mennä vauhdilla ja touhuta jotain mielekästä yhdessä. Muutamia kertoja kurssia on vielä jäljellä joten otetaan niistä vielä kaikki irti.

Agilitykentillä pääsyä odotellessa

Tämän vuoden alussa oli tarkoitus mennä tsekkaamaan Hakkilan agilityhalli alkeiskurssin merkeissä, mutta neidillä alkoivatkin juoksut, joten kolme ensimmäistä kertaa jäävät meidän osaltamme väliin. Lähdemme mukaan sitten puolivälissä kurssia ja korvaamme puuttuvat kerrat myöhemmin.



Tyhjän panttina ei silti olla Iineksen kanssa odoteltu vaan yritetään paikata menetettyjä kertoja treenaamalla hieman kotona. Suht pienessä kerrostaloasunnossa sisällä treenaaminen vaatii hieman luovuutta, mutta mukavasti olemme saaneet tehtyä pieniä harjoitteita. Vedellä täytetyt vesipullot toimittavat keppien virkaa kun olemme harjoitelleet pujottelemista niiden välistä. Pullot tosin kaatuvat melko helposti osumasta, joten ihan parhaat välineet harjoitteluun ne eivät ole, mutta mukiinmenevät. Esteitä on koottu mopin varresta ja muutamasta kirjasta ja tämä viritelmä onkin ajanut asiansa.



Tämän lisäksi olemme vahvistaneet perushommia kuten istumista, maahanmenoa, katsekontaktia ja paikallaan oloa. Iineksen täytyy istua ja ottaa katsekontaksi ennen ruokakupin saamista, ennen ovesta ulos pääsemistä ja satunnaisesti muutamissa muissa tilanteissa, jotta pääsemme treenaamaan häiriön alla.



Katsotaan miten meidän käy kun kurssille mukaan pelmahdamme. Olemme toki jo tutustuneet joihinkin esteisiin pentuagilityssa, mutta esimerksi puomi on meillä vielä täysin vieras este.

Pentuagilityä

Kävimme Iineksen kanssa koirakoulu Silkkitassun viiden kerran agilityn pentukurssin. Kurssin jäljiltä jäi palava into jatkaa harrastusta Iineksen kanssa.

Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi esteet ja harjoittelimme putkea sekä estettä ja hieman pussia ja keppejä. Ensimmäisellä tunnilla teimme esteisiin vain pintaraapaisun, mutta lähdimme koiran kanssa ulos innosta puhisten ja seuraavaa tuntia odottaen.



Seuraavalla tunnilla sainkin sitten oppitunnin siitä mitä käy kun ohjaaja on treeneihin mennessään hyvin väsynyt. Tarkoitus oli esteen jälkeen ohjata koira putkeen. Este sujui hyvin, jonka jälkeen ohjasin koiran ohitse putken ja meinasin itse juosta suoraan päin kyseistä estettä. Lisäksi Iines ei ilmeisesti ollu vielä aivan ymmärtänyt esteen ideaa ja hyppäämisen sijaan juoksi koira tyytyväisenä esteen ohitse minun vierelläni.

Myöhemmillä tunneilla teimme irtoamisharjoituksia esteillä makupala-alustan kanssa. Ruoka on mitä ilmeisemmin se mikä saa meidän neidin liikkeelle, sillä sellaisilla kenguruloikilla veti Iines neljän esteen yli kaukana siintävälle makupalalle.

Viimeisellä tunnilla teimme jo melko vaativaa rataa, joka koostui esteistä, putkesta ja kepeistä. Oli hauska päästä hieman kokeilemaan millaista agility voisi olla. Samalla huomasi miten hankalaa on pitää kontakti koiraan, miettiä omia liikkeitään ja liikeratojaan sekä ohjata koiraa oikealle esteelle ja oikeasta suunnasta.



Tuntui että kurssi antoi kivan raapaisun lajiin, mutta aika paljon asioita jäi vielä epäselviksi. Olisin itse mielelläni jankannut muutamaa estettä ja kokeillut vaikka erilaisia ohjaustyylejä jos vaihtelua kaipasi. Muutamaan kertaan tuntui siltä, että rata oli hieman vaikeahko ja koira kyllästyi yrittämään kun se ei tiennyt mitä siltä haluttiin. Olisin myös toivonut tietoa motivoinnista ja ohjaamisesta ylipäätänsä.

Agility vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja vaativalta lajilta ja sen parissa pääsemme toivottavasti jatkamaan mahdollisimman pian!