Hieman suuremmaksi haasteeksi osoittautui kuitenkin linnut. Iines ei ilmeisesti ole tietoinen seurakoiran statuksestaan vaan on aivan varma olevansa lintukoira. Tämä aiheutti mielenkiintoisia hetkiä treeneissä. Iines huomasi alueelle lentäneen variksen ja siinä vaiheessa se oli menoa sitten. Ilmeisesti jotain tapahtui myös neidin kuuloaistille ja aivojen kapasiteetille käsitellä useampaa kuin yhtä asiaa yhtä aikaa, sillä mikään ei auttanut saamaan Iineksen huomiota pois linnusta. Kokeilussa oli karkuun juokseminen, piiloutuminen, huutaminen, luoksekutsuminen ja lopulta metsässä ja mudassa rämpiminen ja koiran kantaminen pois. Kotona tiedossa olikin sitten kunnon pesu ja oksien irrottaminen turkista.
Onneksi juuri tällä kerralla meillä oli reilusti aikaa ja saimme myös treenattua kunnolla ja harjoiteltua eri ohjaustekniikoita kuten keilausta. Ensi kertaa varten täytyisi keksiä hyviä keinoja lintujen varalle. Toiminta pitäisi keskeyttää ennen kuin Iineksen aivot ehtivät virittyä "lintutaajuudelle". Ajatuksena olisikin pitää Iinestä sylissä ohjeiden kuuntelun ajan. Toinen suunniteltu vaihtoehto olisi ostaa pilli tai vastaava ja opettaa pillin äänen tarkoittavan kaikkea superhypermukavaa ja toivoa, että pillin äänen kuullessaan Iines tulisi luokse myös kauempaa. Ongelmana on myös miten ja milloin palkita koiraa, sillä nyt palkkasin koiran kuitenkin kun se lopulta tuli luokse. Toisaalta en haluaisin opettaa, että voi juoksennella ympäriinsä 10 minuutin ajan ja sitten tulla luokse kun huvittaa, mutta luoksetulon pitäisi kuitenkin aina olla erittäin mukava tapahtuma. Katsellaan mitä jatkossa tapahtuu ja ratkeaako ongelma.
