Metro 17.6.

Istuskelin perjantaina tyytyväisesti junassa ja nappasin käteeni Metro -lehden olettamatta saavani lukea hyvinkin kovasanaista kannanottoa koirien jalostamisesta. Kirjoitus sai mielessäni kuohumaan. Tietenkin kolumnikirjoituksen on tarkoitus olla kantaaottava ja ajatuksia herättävä. En tiedä kolumnia kirjoittavan henkilön taustoja sen tarkemmin, mutta tuntuu siltä ettei asian todellisesta laidasta ole kiinnostuttu ottamaan selvää.

Kolumnin aiheena oli ihmisten sairas ahneus, jonka takia koiraroduista on jalostettu sairaita. Kolumnin taustalla on toki aiheellinen huoli siitä miten joidenkin rotujen geenipoolit ovat hyvin suppeita ja tämä lisää perinnöllisten sairauksien määrää.

"Sairaita koiria markkinoille syytävät kasvattajat on saatava vastuuseen, pistettävä toimintakieltoon ja maksamaan tuntuvat sakot" (Anne Viljamaa, Metro 17.6.2011).
Itseään kunnioittava kasvattaja pyrkii mielestäni ensisijaisesti jalostamaan terveitä koiria, mutta varsinkin tämän rodun kanssa hyväksyy sen, että koira saattaa jossain vaiheessa sairastua. Lisäksi ero kasvattajan ja pentutehtailijan välillä on selvempi kuin yöllä ja päivällä. Kasvattajat ovat sairauksien ehkäisemisen avain henkilöt. Heillä tärkeitä ovat koirat, ei raha. Jokainen yksittäinen ihminen voi vaikuttaa valitsemalla pentunsa kasvattajaksi luotettavan ja asioihin perehtyneen ihmisen. Perinnölliset sairaudet eivät ole vain koirien ongelma. Vuonna 2003 ihmisen perinnöllisiä sairauksia tunnettiin yli 5000. Kenet vaadimme vastuuseen ja maksamaan sakkoja näistä taudeista?

"Tämä kieromielisten 'jalostajien' ylläpitämä suuntaus saa vahvistusta suurista koiranäyttelyistä..." (Anne Viljamaa, Metro 17.6.2011).
Näyttelyissä koiraa verrataan rodun rotutyyppiin ja siihen miten hyvin koira vastaa rotutyyppiä. Lisäksi arvosteluun vaikuttaa luonne ja yleisilme. Näyttelyt ovat parhaimmillaan sekä itselle että koiralle antoisia paikkoja. Koira pääsee puuhastelemaan omistajansa kanssa, tapaa paljon ihmisiä ja koiria ja pääsee harjoittamaan sosiaalisia taitojaan. Niin kauan kuin näyttelyissä käymisessä koiran hyvinvointi asetetaan voittamisen edelle en näe kyseisessä toiminnassa mitään negatiivista. Lisäksi haluan uskoa, että riippumatta siitä onko koiran häntä kiinnittynyt väärään paikkaan tai silmien ollessa väärän muotoiset on koira omistajalleen se täydellisin ja rakkain yksilö.

Kolumnissa myös patistellaan kennelliittoja tekemään asialle jotain konkreettista. Tällä hetkellä täytyy pentujen rekisteröintiä varten (cavalierin kohdalla) olla vanhemmilla viralliset ja voimassaolevat sydän-, silmä- ja polvitulostutkimukset. Lisäksi rotujärjestö suosittelee jalostuskoirille magneettikuvausta syringomyelin toteamiseksi.

Koirien terveydestä keskusteleminen ja asian esille ottaminen ei ole koskaan pahaksi kenellekään. Kuitenkin syyttelyn sijaan olisi annettava konkreettisia ehdotuksia ja toimintakeinoja joihin myös kasvattajat voisivat tarttua. Olen samaa mieltä siitä, että jos ihmisillä on mahdollisuus tietoisilla jalostusvalinnoilla estää sairauksia tulisi näin tehdä vaikka se saattaisikin muuttaa radikaalista jotain rodun ulkoista ominaisuutta.

Terveitä vuosia kaikille toivottaen!

Mistä näitä takkuja oikein tulee?

Tänään päätin taas ottaa harjat käteen ja käydä koiran läpi oikein kunnolla. Kampausnestettä vähän turkkiin ja eikun harjaamaan. Käytän Iinekselle John Paulin Pet sarjan Tea tree condition sprayta. Spray sisältää tosiaan teepuuöljyä jonka pitäisi toimia karkoitteena punkkeja ja muita inhottavia ötököitä vastaan.
Ihmettelen kyllä miten tyttönen saa kehitettyä itselleen noita takkuja. Tuntuu, että niitä ilmestyy melkein joka päivä vaikka pari kertaa viikossa tyttö harjataan kunnolla. Eipä siinä muuta kuin takkukampa käteen ja kainaloiden ja korvantaustojen kimppuun. Onneksi Iines on alkanut pitää harjaamisesta ja silmät saattavat jo lupsua kiinni ja koira nukahtaa harjauksen aikana.

Vieläkin näyttelyfiilistelyä

Pakko fiilistellä vielä vähän näyttelytunnelmissa, tällä kertaa kuvien kanssa. Pitemmittä teksteittä kuvasaldoa :)