Weekend

Viikonlopun kuulumisia.

Agilityä ATD:ssä

Syksyllä aloin aktiivisesti hakea meille Iineksen kanssa urheiluseuraa, jossa voisimme alkaa treemaan agilitya kerran viikossa. Kriteereinä oli, että harjoittelupaikan pitää löytyä hyvien kulkuyhteyksien päästä, sillä kun ei autoa ole on mentävä bussilla. Otin yhteyttä kolmeen koiraurheiluseuraan, josta ATD:stä saimme lopulta kutsun tulla karsintaan.

Karsintoja varten harjoittelin ihan perusjuttuja kuten paikallaoloa ja katsekontaktia. Karsinnoissa kuitenkin meille oli tehty pieni rata, joka jokaisen piti tehdä. Jonkinlaisia taitoja perusesteistä meillä onneksi oli muutamien kurssien pohjalta ja rata meni mukavasti. Iines kuitenkin innostui hieman liikaa siitä, että olimme pitkästä aikaa hallilla ja radan jälkeen tyttö pinkoi ympäri hallia eikä ottanut pyyntöjä tulla luokse kuuleviin korviinsa. Onneksi muutaman ”kunniakierroksen” jälkeen Iines kuitenkin rauhoittui ja tuli suorittamaan seuraavan tehtävänsä mallikkaasti. Tämän suorituksen jälkeen epäilin hieman mahdollisuuttamme päästä ryhmään mukaan, mutta yllätyin iloisesti sähköpostista, jossa kerrottiin meidän saaneen harjoittelupaikan ryhmässä.

Olemme nyt syksyn treenanneet alkeisryhmässä ja edistys on ollut huimaa. Meille on sattunut myös aivan ihana ohjaaja, joka on innostunut, osaava ja kannustava. Nyt on meneillään pieni tauko ja treenit jatkuvat taas ensi vuoden puolella. Agilitykuulumisia tulee varmasti olemaan tässä blogissa tarjolla myös jatkossa.

Espoon eläinlääkäritalo – paikka, johon en enää jalallani astu

Olemme Iineksen kanssa käyneet useammalla eläinlääkäriklinikalla ihan rokotuksia ottamassa tai muuten asioineet. Yleensä hoito on ollut aina hyvää ja palvelu ystävällistä. Joitakin viikkoja sitten maanantai aamuna klo 6.30 aikaan kun herätyskello soi ja lähdimme aamulenkille huomasin, että Iines ei avannut toista silmäänsä kunnolla. Tyttö siristeli silmäänsä ja näytti surkealta. Aloin varovaisesti tutkimaan oliko silmässä vierasesinettä mutta en löytänyt sieltä mitään. Pieni paniikki alkoi hiipiä selkäpiihin, koska epäilin, että silmä on saattanut saada jostain osumaa ja voi olla vahingoittunut. Mietin pitäisikö meidän lähteä Viikkiin tarkastukseen, mutta mieleeni juolahti katsoa löytyisikö netistä jotakin lähempänä olevaa päivystävää eläinlääkäriä. Google laulamaan ja ensimmäinen hakutulos oli Espoon eläinlääkäriasema, jonka sivuilla bannerissa mainostettiin päivystyksen alkavan klo 7.30. Ei muuta kuin taksilla kohti kyseistä paikkaa. Taksimatkalla yritin soittaa, mutta tietenkään paikalla ei vielä 7 jälkeen ollut ketään puhelimeen vastaamassa.

Pääsimme mukavasti perille muutamaa minuuttia etuajassa. Noin 7.35 joku tuli paikalle ja avaamaan oven. Kerroin tilanteestani ja että olimme tulleet päivystävälle eläinlääkärille. Vastaanotossa työskentelevä ihminen totesi, että ”ei meillä oikeastaan ole mitään päivystystä tällee viikolla että otetaan potilaita jos on vapaita aikoja jäänyt. Ei meil oo täällä nyt edes eläinlääkäriä paikalla". Siinä vaiheessa kieltämättä hieman kiukutti, ettei ollut tultu lähdettyä Viikkiin saman tien. Totesin ettei nettisivuilla voi mainostaa päivystystä jos heillä ei edes ole eläinlääkäriä paikalla klo 7.30. Vastaanotossa työskentelevä henkilö ei ottanut tähän kantaa, mutta tarjosi meille sen sijaan klo 13.30 olevaa aikaa. Tässä vaiheessa klo alkoi lähennellä jo 8 ja eläinlääkäri ilmestyi paikalle. Meille sattui hyvä tuuri ja ensimmäinen potilas ei tullutkaan paikalle, joten pääsimme sittenkin näkemään eläinlääkärin klo 8 eikä tarvinnut matkustaa Viikkiin enää. Eläinlääkäri oli tylyin tapaamistani ja ilmoitti muutamaan kertaan miten hänellä menee kohta hermot koiran kanssa, joka ei halunnut pysyä paikallaan tutkimuksen ajan. Rimpuilun ja huutamisen jälkeen eläinlääkäri lopulta ilmoitti, että hänellä meni nyt hermot ja tutkimus loppui tähän. Meille määrättiin lääkkeet silmätulehdukseen (silmässä ei näkynyt kuulemma vaurioita) ja käskettiin tulemaan takaisin, mikäli silmä ei parannu muutamassa päivässä.

Silmä onneksi lähti paranemaan lääkkeiden avulla jo heti samana päivänä. Jotain kuitenkin tästäkin kokemuksesta opin. Seuraavalla kerralla kun tarvitsen päivystystä menemme suoraan Viikkiin. Muuten asioimme aivan mahtavan ihanalla eläinlääkäriklinikalla Käpälämäessä, josta olen aina saanut mukavaa ja osaavaa palvelua.

Seuraava lainaus on otettu suoraan Espoon eläinlääkäritalon nettisivuilta: ”Mikäli äkillinen sairaus tai tapaturma yllättää, ilman ajanvarausta toimiva päivystyspoliklinikkamme on avoinna joka päivä aukioloaikojemme puitteissa… Päivystyspoliklinikka on avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 7:30-21:00.”

Kyseinen tekstihän ei kuitenkaan selvästikään pitänyt paikkaansa. Olen huomauttanut paikkaan, etteivät he voi mainostaa päivystystä, mikäli heillä ei ole kyseisenä aikana edes eläinlääkäriä paikalla tai he eivät todellisuudessa ota päivystyspotilaita. Heillä ei ollut kuitenkaan mitään kiinnostusta kommentoida palautetta tai tehdä asialle mitään. Jokainen eläinlääkäriasema varmasti ottaa hätätapauspotilaita ensiapuun eikä tässä ole kyseessä päivystys. Harkitsin tämän postauksen kirjoittamista pitkään, mutta koska eläinlääkäritalolla ei ole kiinnostusta ottaa asiaan kantaa tai muuttaa informaatiotaan päätin tuoda asian esille. Toivottavasti näin joku muu säästyy turhaan menemästä hakemaan päivystysapua kyseisestä paikasta.

Iines uimassa

Iines uimassa

Huomasin viime viikolla Helsingin cavalierien facebook –sivulla ilmoituksen, että he olivat varanneet porukalla uimaopetusvuoron Helsingin Koirauimalaan. Paikkoja oli vielä vapaana, joten päätin, että lähdemme Iineksen kanssa tapaamaan muita cavoja ja kokeilemaan josko tyttö suostuisi menemään veteen.

Tilat uimalassa olivat siistit ja viihtyisät ja palvelu ystävällistä. Ensimmäinen kerta uimassa oli mielestäni hyvä tehdä porukassa, sillä en usko että Iines olisi jaksanut koko tuntia uidakaan. Useita kertoja Iines kuitenkin altaan ympäri pyrähti vaikkei nyt näyttänyt heti uimisesta innostuvankaan. Uimaopettaja oli meille oikea ratkaisu, sillä itsekseen Iines ei olisi altaaseen mennyt.

Syysnäyttelyt

Näyttelyistä on ehtinyt jo vierähtää tovi jos toinenkin, mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella näyttelykuulumisemme kuvien kera myös blogiin. Näyttelypäivä oli todellakin syksyinen ja kylmä. Onneksi autoon hypätessäni tajusin varmistaa, että näyttelyt ovat ulkona eivätkä sisällä kuten kuvittelin. Ehdin siis vielä kipaista hakemaan sisältä mukaan takin, pipon ja hanskat. Iineksen kanssa on tullut näyttelyissä sen verran harvemmin käytyä, ettei koiralle omaa häkkiä ole. Kyseinen kapistus olisi ollut hyödyllinen, sillä koiran pitäminen märässä maassa ei ollut paras idea. Onneksi Sonjalla oli mukana pöytä, joten suurimman osan aikaa Iines sai istuskella pöydän päällä katselemassa tapahtumia.

Iineksellä on välillä esiintynyt selän kyyristelyä ja näyttelypaikalla kyyristely paheni. Tyttö käveli hyvin jäykästi jaloillaan töpöttäen. Yritimme lämmitellä kunnolla ennen kehää, jotta kävely muuttuisi normaalimmaksi ja tämä auttoikin vähän. Kuitenkin kehässä Iines käveli vielä vähän jäykästi. Arvosteluna saimme H:n juurikin liikkumisen takia. Kehuja saimme kuitenkin monesta asiasta, kuten kauniista päästä. Olin Iinekseen todella tyytyväinen, sillä tyttö käyttäytyi kehässä kuin unelma ja kaikki meni niin kuin treeneissä. Nyt vain selkä ja liikkuminen kuntoon ja uudestaan kehään.

Trimmauksessa

Tänään meillä oli ohjelmassa jotakin aivan uutta nimittäin päätin että menemme käymään trimmaajalla. Cavalierhan ei varsinaisesti trimmattava rotu ole, mutta koin trimmauksesta käymisestä olevan hyötyä varsinkin kun housuihin oli muodostunut kunnon takku takiaisen jäätyä siihen kiinni. Lisäksi koin käteväksi sen, että Iines sai samalla myös paljon käsittelyä pöydällä vieraalta ihmiseltä, joten käynti meni myös treenistä näyttelyitä varten. Paikkaa valitessani päädyin lopulta All Fur Dogziin. Paikka oli kokonaisuudessan ihastuttava ja saman katon alta näytti löytyvän monenlaisia palveluja.

Kuva All Fur Dogzin nettisivuilta

Trimmaajana toimi Hilkka Librada. Takut saatiin selvitettyä koirista juttelun lomassa mukavassa tunnelmassa. Iineskin näytti toimenpiteen ajan tyytyväiseltä vaikka välillä pitikin harjaa katsoa vähän naama rutussa.

Vinkkejä näyttelyihin

Näyttelyihin on aikaa enää kuukausi ja Iineksen kanssa olemme harjoitelleet vaihtelevissa määrin päivää varten. Vaikka treeniä onkin jo takana ja Bisquitin näyttelytreeneissä saimme monia hyviä vinkkejä on paikallaan seisominen maassa ja pöydällä vielä hieman epävarmaa. Nykyään ei onneksi tarvitse edes nousta kotisohvalta saadakseen treenivinkkejä ja apua ongelmaan, joten lähdin seikkailemaan Youtuben ihmeelliseen maailmaan. Löysinkin pari mielestäni laadukasta videota. Toivottavasti videoista on hyötyä muillekin treenaileville!

Paikallaan seisominen
Pöydällä seisominen (pöytä osuus alkaa noin 3:18 kohdalta)

Näyttelytreeniä

Vietimme Iineksen kanssa maanantai illan Koirakoulu Bisquitin näyttelytreeneissä. Vielä iltapäivällä lähtömme treeneihin näytti synkältä, sillä voin hieman huonosti, eikä kaatosadekaan innostanut lähtemään ulkotreeneihin. Kuitenkin kun ilmoittautuminen oli sitova ja poissaoloaan ei voinut korvata toisella kerralla päätin lähteä treeneihin ja lähteä aikaisemmin pois mikäli siltä olisi alkanut tuntua. Ilman ollessa mitä oli varutauduin koitokseen kumisaappailla ja sadetakilla. Kaikeksi onneksi sade kuitenkin loppui bussipysäkille päästyämme ja koko koulutuksen ajan paistoi aurinko eikä sateesta ollut tietoakaan! Ilmoitin meidät noviiseille tarkoitettuun tehotreeni-iltaan, sillä emme viime näyttelyidemme jälkeen ole oikeastaan treenanneet ja koen olevani vielä melko aloittejila koiran esittämisessä. 90 minuutin aikana kävimme läpi perusasioita siitä miten näyttelyissä toimitaan. Iines aloitti treenit komeasti syöksyilemällä joka ikiseen suuntaan ja syömällä ruohoa kauniisti vierellä kävelemisen sijaan. Onneksi ensimmäisen kierroksen jälkeen näytti tyttö tajuavan, että täällä olikin leikkimisen sijaan tarkoitus tehdä jotain ja loppu treenit sujuivat erittäin kauniilla käytöksellä. Koulutuskerrasta jäi positiivinen mieli ja muutamia hyviä vinkkejäkin kotiinviemisiksi. Eniten aloittelijoille suunnatusta kurssista saa varmasti irti, mikäli näyttelyt ovat uusi juttu ja haluaa käydä läpi mitä näyttelyissä tullaan tekemään. Suurimpana hyötynä meille koin sen, että saimme harjoitella muiden koirien kanssa sekä sen että vieras ihminen tutkii koiraa. Esiintymisemme kaipaakin vielä varmuutta omalta osaltani ja Iineksen olisi hyvä tottua ja oppia rentoutumaan pöydällä ollessaan. Tiedossa on siis reilusti itsenäistä treeniä ja kokemuksen hakemissta itse näyttelyistä!

Agilitya itsenäisesti

Minulla on ollut jo jonkin aikaa harkinnassa tilan vuokraaminen agility treenejä varten. Olenkin etsiskellyt sopivia vuokrattavia tiloja melko läheltä ja hyvien kulkuyhteyksien päästä. Näillä kriteereillä tilat näyttävät olevan melko kiven alla varsinkin ilta-aikaan. Päädyin lähtemään kokeilemaan Koira ja kissakoulu Heiluvan hännän vuokralla olevaa tilaa Pitäjänmäessä. Tarjolla oli hyväkuntoiset perusesteet sekä lämmitetty sisätila. Lattialle levitettiin kynnysmaton tyyppinen matto, jotta koiran tassut eivät lipsahtele lattialla. Tilaa oli ihan mukavasti, vaikka mitään korkeutta vaatia hommia tai kovin suurta rataa tilassa ei mahdukaan tekemään.
Itsenäisessä treenaamisessa hyvänä puolena on se, että keskittymistä ei häiritse mikään ja saa työskennellä rauhassa oman koiransa kanssa, sekä keskittyä niihin asioihin, joita haluaa treenata. Toisaalta omia ohjaamisvirheitä voi olla hankala havaita kun kukaan toinen ei ole antamassa palautetta.

Aloitimme treenaamisen lämmittelyn jälkeen harjoittelemalla valssaamista ja haltuunottoa. Valssaamista harjoittelin neljällä esteellä, jotka olivat neliömuodostelmassa. Seisoin itse neliön keskellä ja ohjasin Iineksen esteille ristiin niin, että Iines juoksee kahdeksikkoa. Haltuunottoa treenasimme kahden esteen ja keppien sarjalla (este – kepit – este – kepit – este). Putki on aina ollut Iineksellä vahva este joten näissä treeneissä käänsin putken niin, ettei se ollut suora jatkumo muusta radasta. Tätä harjoitusta varten olimme kotona treenanneet asioiden kiertämistä käskyllä. Esteen jälkeen annoin Iinekselle kierrä käskyn ja heti tämän perään läpi (putki) käskyn. Iines löysikin putken itsenäisesti eikä kieltäytymisiä tullut eikä epävarmuutta esiintynyt vaikka en harjoituksessa suoraan osoittanutkaan putken suulle.
Viimeisenä harjoituksena harjoittelimme kiertämistä esteillä. Tässä harjoituksessa oli mukana vain kaksi estettä ensimmäisen esteen hypättyään käskin Iinestä kiertämään suoraan linjassa olevan toisen esteen ja tekemään näin siis 180 asteen käännöksen. Tämä harjoitus osoittautui treenien vaikeimmaksi sillä neiti olisi halunnut mieluummin hypätä esteet peräkkäin eikä kiertää ja hypätä takaisin päin. Onnistuneita suorituksia saatiin kuitenkin kun selkeytin omaa ohjaustani ja ohjasin Iineksen käden avulla kiertämään esteen ja vasta sitten hyppäämään.

Agilitya Hakkilassa

Olemme nyt Iineksen kanssa käyneet neljänä viikonloppuna Tuulikki Siltasalmen vetämällä agilitykurssilla Hakkilan agilityhallissa. Aloitimme ensin parin kerran verran alkeisryhmässä, mutta siirryimme sitten ohjaajan kehotuksesta alkeisjatkoryhmään. Lähdimme ensisijaisesti hakemaan treenaamisesta hauskaa yhteistä tekemistä ja ainakin hauskaa treenaaminen on kurssilla ollut. Samalla on myös kunto karttunut ainakin omistajalla ja toivottavasti on Iineksellekin tullut välillä vähän erilaista rasitusta verrattuna peruslenkkeilyyn ja vapana oloon.

Viimeksi olemme päässeet kunnolla treenaamaan pentuagilitykurssilla, josta on jo jonkin aikaa. Edistystä on tälläkin aikaa tapahtunut. Huomaa, että Iines on kasvanut ja keskittymiskyky on parantunut. Toisaalta myös vauhti on lisääntynyt eikä energiaa neidiltä ainakaan puutu. Meille uusina esteinä on tällä kurssilla tullut puomi, rengas, muuri ja A. Iines on hirveän innokas oppimaan uutta, joten parin kerran jälkeen uudetkin esteet ovat lähteneet sujumaan. Innokkuudessa on myös kääntöpuolensa, sillä neidillä on tapana mennä tekemään uutta lemppariaan eli A- estettä heti kun silmä välttää. Minua tämä lähinnä hirvittää, sillä pelkään että koira hyppää alas esteeltä liian aikaisin jollen ehdi vierelle tarpeeksi nopeasti. Olemmekin pyrkineet harjoittelemaan rauhoittumista ja odottamista.

Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota omaan mielentilaani treeneissä. Pyrin aloittamaan treenit hengittelemällä muutamaan kertaan syvään ja ravistelemalla jäseniä, jotta saisin itseeni rentoutta ja rauhallisuutta. Iinestä ei myöskään tarvitse innostaa tekemään esteitä, joten olen alkanut käyttää rauhallisempaa ja matalampaa ääntä hidastaakseni koiran vauhtia. Varsinkin kepeillä ohituksien välttämiseksi yritän toimia mahdollisimman hitaasti ja ”jäähdyttelevästi”.

Kurssilla olemme tehneet jo melko pitkiäkin ratoja, jotka ovat sujuneet yllättävän mukavasti. Iines on selvästi nauttinut saadessaan mennä vauhdilla ja touhuta jotain mielekästä yhdessä. Muutamia kertoja kurssia on vielä jäljellä joten otetaan niistä vielä kaikki irti.

Agilitykentillä pääsyä odotellessa

Tämän vuoden alussa oli tarkoitus mennä tsekkaamaan Hakkilan agilityhalli alkeiskurssin merkeissä, mutta neidillä alkoivatkin juoksut, joten kolme ensimmäistä kertaa jäävät meidän osaltamme väliin. Lähdemme mukaan sitten puolivälissä kurssia ja korvaamme puuttuvat kerrat myöhemmin.



Tyhjän panttina ei silti olla Iineksen kanssa odoteltu vaan yritetään paikata menetettyjä kertoja treenaamalla hieman kotona. Suht pienessä kerrostaloasunnossa sisällä treenaaminen vaatii hieman luovuutta, mutta mukavasti olemme saaneet tehtyä pieniä harjoitteita. Vedellä täytetyt vesipullot toimittavat keppien virkaa kun olemme harjoitelleet pujottelemista niiden välistä. Pullot tosin kaatuvat melko helposti osumasta, joten ihan parhaat välineet harjoitteluun ne eivät ole, mutta mukiinmenevät. Esteitä on koottu mopin varresta ja muutamasta kirjasta ja tämä viritelmä onkin ajanut asiansa.



Tämän lisäksi olemme vahvistaneet perushommia kuten istumista, maahanmenoa, katsekontaktia ja paikallaan oloa. Iineksen täytyy istua ja ottaa katsekontaksi ennen ruokakupin saamista, ennen ovesta ulos pääsemistä ja satunnaisesti muutamissa muissa tilanteissa, jotta pääsemme treenaamaan häiriön alla.



Katsotaan miten meidän käy kun kurssille mukaan pelmahdamme. Olemme toki jo tutustuneet joihinkin esteisiin pentuagilityssa, mutta esimerksi puomi on meillä vielä täysin vieras este.