Agilitytreeniä kesäkuumalla

Meidän alkukesän treenailut on jääneet kokonaan välistä kun sain ihan järkyttävän flunssan ja kolme viikkoa meni sairastaessa ja siitä toipuessa. Sen jälkeen olin viikon matkalla ja koko kesäkuu vierähtikin siinä. Nyt päästiin vihdoin sitten taas mukaan treenaamaan. Ennen taukoa meillä oli ongelmana, että Iines metsästi lintuja agilityn sijaan. Tällä kertaa meillä oli mukana uusi agilitylelu, jota on pantattu kaapissa treenejä varten. Vanhasta tottumuksesta Iines lähtikin kiertelemään kenttää ja pois näköpiiristä, mutta lelun vinguttamisen seurauksena koira palasi takaisin ja ei tämän jälkeen karkaillut treeneissä enää kertaakaan.

Näissä treeneissä oli aika paljon juoksemista ja suoria. Suurin kehitys meille on ollut, että Iines on alkanut suorilla itse hakea esteitä ja katsoo juostessaan eteenpäin, eikä esteiden välissä juokse kohti minua. Vauhtia riittikin näin treenien aluksi, joten pieniltä virheiltä ei vältytty radalla, mistä ei tietenkään treeneissä ole haittaa.

Ensimmäisellä kerralla tällä suoralla Iines ohitti esteen ja renkaan, mutta toisella yrityksellä otin vasemmalla kädellä vähän vetoa mukaan ja heti neiti hyppäsi molemmat esteet. 

Kuumuus alkoi pian vaikuttaa, mikä näkyi mm. kieltäytymisinä esteistä. Lopuksi tehtiinkin ihan vain sitten yksittäinen este, jotta päästiin palkkaamaan ja lopettamaan onnistuneeseen suoritukseen.

Lintukoira Iines

Tänään agilitytreenit jatkuivat kesäkauden merkeissä Purina-areenan ulkokentällä. Muutama ryhmäläinen ei päässyt treeneihin, joten meillä oli reilusti aikaa treenata. Iina oli tehnyt meille melko haastavan radan, jossa pääsi myös juoksemaan. Aluksi vedimme radan läpi kerran ja sen jälkeen aloimme hiomaan hankalimpia kohtia. Irtoaminen ja esteiden omatoiminen hakeminen ovat meidän suurin haasteemme ja näihin kohtiin aiomme kesäkauden aikana panostaa.

Hieman suuremmaksi haasteeksi osoittautui kuitenkin linnut. Iines ei ilmeisesti ole tietoinen seurakoiran statuksestaan vaan on aivan varma olevansa lintukoira. Tämä aiheutti mielenkiintoisia hetkiä treeneissä. Iines huomasi alueelle lentäneen variksen ja siinä vaiheessa se oli menoa sitten. Ilmeisesti jotain tapahtui myös neidin kuuloaistille ja aivojen kapasiteetille käsitellä useampaa kuin yhtä asiaa yhtä aikaa, sillä mikään ei auttanut saamaan Iineksen huomiota pois linnusta. Kokeilussa oli karkuun juokseminen, piiloutuminen, huutaminen, luoksekutsuminen ja lopulta metsässä ja mudassa rämpiminen ja koiran kantaminen pois. Kotona tiedossa olikin sitten kunnon pesu ja oksien irrottaminen turkista.

Onneksi juuri tällä kerralla meillä oli reilusti aikaa ja saimme myös treenattua kunnolla ja harjoiteltua eri ohjaustekniikoita kuten keilausta. Ensi kertaa varten täytyisi keksiä hyviä keinoja lintujen varalle. Toiminta pitäisi keskeyttää ennen kuin Iineksen aivot ehtivät virittyä "lintutaajuudelle". Ajatuksena olisikin pitää Iinestä sylissä ohjeiden kuuntelun ajan. Toinen suunniteltu vaihtoehto olisi ostaa pilli tai vastaava ja opettaa pillin äänen tarkoittavan kaikkea superhypermukavaa ja toivoa, että pillin äänen kuullessaan Iines tulisi luokse myös kauempaa. Ongelmana on myös miten ja milloin palkita koiraa, sillä nyt palkkasin koiran kuitenkin kun se lopulta tuli luokse. Toisaalta en haluaisin opettaa, että voi juoksennella ympäriinsä 10 minuutin ajan ja sitten tulla luokse kun huvittaa, mutta luoksetulon pitäisi kuitenkin aina olla erittäin mukava tapahtuma. Katsellaan mitä jatkossa tapahtuu ja ratkeaako ongelma.

ATD:n pääsiäiskisat

Eilinen ilta ja tämä päivä tuli vietettyä Purina Areenalla talkoohommissa ATD:n pääsiäiskisoissa. Tänään olin ratahenkilönä eli auttamassa radan kokoamisessa ja seisomassa sivussa korjailemassa rataa mikäli tarvetta on. Mahtavaa hommassa on, että saa olla seuraamassa radan suoritusta työn tekemisen ohella aitiopaikalta. Kilpailijoita seuraamalla oppii ja saa vinkkejä myös omaa ohjaamista varten. Kisoissa oli jopa yksi cavalieri rotua edustamassa.

Mikäli ei vielä ole huomiselle suunnitelmia kannattaa suunnata vaikka hallille katsomaan kisoja ;)

Ohjus nimeltä Iines

Iineksestä on kisojen jälkeen löytynyt aivan uutta tarmoa ja vauhtia ja treeneissä saa nykyään juosta tosissaan. Tänään tehtiin harjoituksissa samantyyppistä rataa mitä möllikisoissa saattaisi olla edessä muutamilla haastavilla kohdilla. Meille haastavin kohta oli putken ja puomin erottelu kun puomin ja putken suut olivat vierekkäin. Ensimmäisessä videossa hieman ohjaustekniikkaharjoitusta.

Videossa pätkä koko radasta joka meni mahtavasti nollana läpi. Erityisen tyytyväinen olin pituuden jälkeiseen takaaleikkaukseen, jossa koira kääntyi todella mahtavasti.

Lopuksi vielä vähän sekoitettiin pakkaa ja kokeiltiinkin alun estettä ja sen jälkeen puomille menoa. Putkeenhan sitä mentiin sitten pari ensimmäistä kertaa, mutta houkuttelun avulla kolmas kerta toden sanoi ja sieltä tultiin suoraan vauhdilla puomille.

Agilitykisat 10.3 Lohjalla - jälkifiilistelyjä

Eiliset kisat olivat hauska ja opettavainen kokemus ja treeni-into on täällä tällä hetkellä ihan huipussaan eilisen jäljiltä. Olimme onneksi varanneet reippaasti ylimääräistä aikaa paikalle pääsemiseksi siltä varalta, että tulisi mutkia matkaan. Ensiksi oli hukassa puhelin ja sitten teimme muutaman maisemakierroksen ennen perille pääsemistä. Tunnetusti kysehän oli puhtaasta halusta katsella kauniita maisemia eikä siitä että navigaattorin mielestä moottoritien pätkää ei ollut olemassakaan. 

Kisapaikalla kävimme ennen rataan tutustumista noin 15 minuutin lämmittelylenkillä. Minulla ei ole Iinekselle ollut häkkiä hankittuna kun niin vähän on toistaiseksi tullut kisoissa käytyä. Meillä oli kuitenkin kisapaikalla Iinalta lainassa kevythäkki ja sellainen on varmasti myös nyt hankintalistalla, sen verran kätevä kapistus kisapaikalla. 

10.00 alkoi tuomarin puhuttelu jossa käytiin läpi ihan perusasioita. Eli ensikertalaisena noihin kisoihin uskaltaa hyvin lähteä mukaan infoa saa kyllä ja tunnelma oli lämminhenkinen. Rata ei ollut ohjauskuvioltaan vaikea ja valssi oli ainoa tarvittava ohjauskuvia radan suorittamiseksi. Etuna oli ehdottomasti se, että ohjaajamme kisasi myös samassa luokassa eli olimme yhdessä tutustumassa rataan. Samalla sain hankalimpiin kohtiin ohjausvinkkejä ja huomioita Iinalta. Tämä vähensi huomattavasti jännitystä kun rataan tutustumisen jälkeen oli tunne, että tietää mitä menee tekemään.

Ennen radalle menoa oli pientä jännitystä ilmassa siitä miten Iines käyttäytyy. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Iines karkaa suoraan radalle tekemään omin päin muutaman kunniakierroksen ja sen jälkeen pari kontaktiestettä ihan yleisön iloksi. Mahdollisesti myös moikkaamaan tuomaria häntä heiluen. Rata kuitenkin lähti liikkeelle mukavan varmasti ja vauhdikkaasti. Videolta kuitenkin näkyy meidän kompastuskivi eli A-este. Iines on hulluna kontaktiesteisiin ja haluaa tehdä niitä joka välissä. Tietenkään neiti ei voinut vastustaa keskellä kaikkea olevaa A:ta ja pakkohan se oli tehdä sitten siinä välissä.Videolta voitte katsoa meidän suorituksen.

   

Vaikka suoritus olikin hylätty, olin erittäin tyytyväinen Iinekseen ja meidän suoritukseen. Suurin osa radasta meni aivan mahtavasti ja Iines odotti nätisti paikallaan myös lähdössä. Nyt vaan lisää treeniä ja kohti seuraavia kisoja.

Vuoden 2012 vikat agitreenit

Tässä muutama video meidän vuoden 2012 viimeisistä treeneistä. Edistytty ollaan ja niin ohjaaja kuin koirakin on oppinut paljon uusia tekniikoita ja harjoittelu jatkuu taas tämän vuoden puolella. Videointi on hirveän hyvät tapa oppia itsestään ja omasta ohjaamisestaan, kun pääsee näkemään mitä todella tekee. Ensi vuoden tavoitteena itselleni on oppia hallitsemaan paremmin käsiä juostessani, sillä kuten videoilla näkyy vasen käsi vispaa juostessa epämääräisesti sivulla.

Agilityä ATD:ssä

Syksyllä aloin aktiivisesti hakea meille Iineksen kanssa urheiluseuraa, jossa voisimme alkaa treemaan agilitya kerran viikossa. Kriteereinä oli, että harjoittelupaikan pitää löytyä hyvien kulkuyhteyksien päästä, sillä kun ei autoa ole on mentävä bussilla. Otin yhteyttä kolmeen koiraurheiluseuraan, josta ATD:stä saimme lopulta kutsun tulla karsintaan.

Karsintoja varten harjoittelin ihan perusjuttuja kuten paikallaoloa ja katsekontaktia. Karsinnoissa kuitenkin meille oli tehty pieni rata, joka jokaisen piti tehdä. Jonkinlaisia taitoja perusesteistä meillä onneksi oli muutamien kurssien pohjalta ja rata meni mukavasti. Iines kuitenkin innostui hieman liikaa siitä, että olimme pitkästä aikaa hallilla ja radan jälkeen tyttö pinkoi ympäri hallia eikä ottanut pyyntöjä tulla luokse kuuleviin korviinsa. Onneksi muutaman ”kunniakierroksen” jälkeen Iines kuitenkin rauhoittui ja tuli suorittamaan seuraavan tehtävänsä mallikkaasti. Tämän suorituksen jälkeen epäilin hieman mahdollisuuttamme päästä ryhmään mukaan, mutta yllätyin iloisesti sähköpostista, jossa kerrottiin meidän saaneen harjoittelupaikan ryhmässä.

Olemme nyt syksyn treenanneet alkeisryhmässä ja edistys on ollut huimaa. Meille on sattunut myös aivan ihana ohjaaja, joka on innostunut, osaava ja kannustava. Nyt on meneillään pieni tauko ja treenit jatkuvat taas ensi vuoden puolella. Agilitykuulumisia tulee varmasti olemaan tässä blogissa tarjolla myös jatkossa.