Lintukoira Iines

Tänään agilitytreenit jatkuivat kesäkauden merkeissä Purina-areenan ulkokentällä. Muutama ryhmäläinen ei päässyt treeneihin, joten meillä oli reilusti aikaa treenata. Iina oli tehnyt meille melko haastavan radan, jossa pääsi myös juoksemaan. Aluksi vedimme radan läpi kerran ja sen jälkeen aloimme hiomaan hankalimpia kohtia. Irtoaminen ja esteiden omatoiminen hakeminen ovat meidän suurin haasteemme ja näihin kohtiin aiomme kesäkauden aikana panostaa.

Hieman suuremmaksi haasteeksi osoittautui kuitenkin linnut. Iines ei ilmeisesti ole tietoinen seurakoiran statuksestaan vaan on aivan varma olevansa lintukoira. Tämä aiheutti mielenkiintoisia hetkiä treeneissä. Iines huomasi alueelle lentäneen variksen ja siinä vaiheessa se oli menoa sitten. Ilmeisesti jotain tapahtui myös neidin kuuloaistille ja aivojen kapasiteetille käsitellä useampaa kuin yhtä asiaa yhtä aikaa, sillä mikään ei auttanut saamaan Iineksen huomiota pois linnusta. Kokeilussa oli karkuun juokseminen, piiloutuminen, huutaminen, luoksekutsuminen ja lopulta metsässä ja mudassa rämpiminen ja koiran kantaminen pois. Kotona tiedossa olikin sitten kunnon pesu ja oksien irrottaminen turkista.

Onneksi juuri tällä kerralla meillä oli reilusti aikaa ja saimme myös treenattua kunnolla ja harjoiteltua eri ohjaustekniikoita kuten keilausta. Ensi kertaa varten täytyisi keksiä hyviä keinoja lintujen varalle. Toiminta pitäisi keskeyttää ennen kuin Iineksen aivot ehtivät virittyä "lintutaajuudelle". Ajatuksena olisikin pitää Iinestä sylissä ohjeiden kuuntelun ajan. Toinen suunniteltu vaihtoehto olisi ostaa pilli tai vastaava ja opettaa pillin äänen tarkoittavan kaikkea superhypermukavaa ja toivoa, että pillin äänen kuullessaan Iines tulisi luokse myös kauempaa. Ongelmana on myös miten ja milloin palkita koiraa, sillä nyt palkkasin koiran kuitenkin kun se lopulta tuli luokse. Toisaalta en haluaisin opettaa, että voi juoksennella ympäriinsä 10 minuutin ajan ja sitten tulla luokse kun huvittaa, mutta luoksetulon pitäisi kuitenkin aina olla erittäin mukava tapahtuma. Katsellaan mitä jatkossa tapahtuu ja ratkeaako ongelma.

Ulkoilua, ulkoilua!

Tässä muutamien päivien aikana ollaan tehoulkoiltu Iineksen kanssa. Tämä lähinnä siksi, että viikonloppu tuli vietettyä maaseudun rauhassa. Käväistiin moikkaamassa lauantaina myös muutamaa hevosta turvallisen välimatkan päästä kun vierailimme ystäväni luona. Hevoset olivat Iineksen mielestä mielenkiintoisia otuksia ja varovaisesti hiipimällä mentiin katsomaan heppoja lähempää. Siinä vaiheessa kun hevonen lähti kävelemään kohti aitauksen reunaa ja meitä päätti meidän koiraneiti viisaammaksi kipitää äkkiä mahdollisimman kauaksi tuosta oudosta olennosta.

Tarkoitus oli käydä myös kunnon metsälenkillä koirien kanssa, mutta Iines hieman vierasti melko isokokoista ja innokasta Sipeä, joten lenkki jäikin sitten suunniteltua lyhyemmäksi. Suurin osa lenkistä sujui mukavasti kun molemmat koirat olivat keskittyneitä omiin puuhiinsa, mutta heti kun Sipe lähestyi jähmettyi Iines paikoilleen ja katseli erittäin epäileväisesti toisen liikkeitä. Petu vanhuksen kanssa Iines tuli kuitenkin erittäin hyvin toimeen. Ilmeisesti vanhemman koiran rauhallisuus oli mukavaa ja iso koko ei silloin sitten pelottanut. Tyytyväisenä yllätin molemmat maistelemasta hevosen lantaa.

Lyhyeksi jäänyt lenkki korvattiin sitten seuraavana päivänä vapaana juoksentulla ja metsässä kävelyllä. Mikään ei ole mukavampaa kuin katsella kun koira saa juosta sydämensä kyllyydestä ja niin Iines yleensä tekeekin vapaana ollessaan. Tyttö tulee melko hyvin käskystä luokse, mutta olen silti aika varovainen vapaaksi päästämisen kanssa. Pikku hiekkateilläkin saattaa nimittäin välillä tulla vastaan autoja, hevosia tai ihmisiä vaikka maalla ollaankin.

Sunnuntain vietimme Lahdessa ja kävimme tutustumassa hyppyrimäkiin ja niiden takaisiin lenkkeilymaastoihin. Muita kävelijöitä ei ollut paljon, joten teimme muutamia luokse tulo harjoituksia. Tarkoituksena oli vahvistaa luoksetuloa joten toisen pitäessä Iinestä paikoillaan juoksin jonkun matkan päähän ja huusin koiran luokse "tänne" käskyllä, jolloin toinen päästää koiran menemään. Sitten tietenkin koira palkitaan namilla. Erityisesti tämä harjoitus tuntuu tehostavan vauhtia millä koira tulee luokse. Ainakin Iines ampaisee tällöin perään kuin tykinsuusta ammuttuna ja välillä jarrutus ei oikein pelaa ja koira juoksee ohi korvat lepattaen ja kääntyy pikaisesti takaisin luokse.