Naksuttelua

Talvimantteleiden seassa ostin treenausta tehostamaan myös naksuttimen. Koin naksuttimen hankkimisen tarpeelliseksi, sillä pelkillä makupaloilla tuli palkittua helposti väärään aikaan. Esimerkiksi istumisen kanssa nami ehti perille usein vasta kun koiran takapuoli jo vähä nousi maasta, jolloin istumisen sijaan koira oikeastaan oppikin ”istu” -käskyllä nousemaan istumasta ylös eikä istumaan. Naksuttimen avulla makupalalla ei ole niin kiire sillä käytös on merkattu jo naksuttimella ja makupala voi tulla silloin hieman myöhässä.

Aloitimme naksuttimen käytön Iineksen kanssa ehdollistumisharjoituksilla. Ensiksi Iines oli hieman varuillaan äänen suhteen, mutta sujautin naksuttimen taskuun ja naksutin siellä jolloin ääni ei ollut niin kova. Päivän harjoittelun jälkeen ei naksuttimen ääni enää ollut Iineksestä mitenkään ihmeellinen vaikken sitä enää taskussa pitänytkään. Naksuttimeen ehdollistamisen aloitin ottamalla paljon nameja valmiiksi ja annoin koiralle namin naksauttaen samalla. Ensimmäisen päivän toistelin näitä lyhyitä sarjoja pidentäen pikkuhiljaa väliä naksautuksen ja namin välissä, kuitenkin niin ettei väli kasva liian pitkäksi. Toistoja tein yhdessä sarjassa noin 15. Ensimmäisen viikon ajan naksutin kulki mukana kotona ja lenkeillä ja ehdollistamista harjoiteltiin eri ympäristöissä.

Ulkoilua, ulkoilua!

Tässä muutamien päivien aikana ollaan tehoulkoiltu Iineksen kanssa. Tämä lähinnä siksi, että viikonloppu tuli vietettyä maaseudun rauhassa. Käväistiin moikkaamassa lauantaina myös muutamaa hevosta turvallisen välimatkan päästä kun vierailimme ystäväni luona. Hevoset olivat Iineksen mielestä mielenkiintoisia otuksia ja varovaisesti hiipimällä mentiin katsomaan heppoja lähempää. Siinä vaiheessa kun hevonen lähti kävelemään kohti aitauksen reunaa ja meitä päätti meidän koiraneiti viisaammaksi kipitää äkkiä mahdollisimman kauaksi tuosta oudosta olennosta.

Tarkoitus oli käydä myös kunnon metsälenkillä koirien kanssa, mutta Iines hieman vierasti melko isokokoista ja innokasta Sipeä, joten lenkki jäikin sitten suunniteltua lyhyemmäksi. Suurin osa lenkistä sujui mukavasti kun molemmat koirat olivat keskittyneitä omiin puuhiinsa, mutta heti kun Sipe lähestyi jähmettyi Iines paikoilleen ja katseli erittäin epäileväisesti toisen liikkeitä. Petu vanhuksen kanssa Iines tuli kuitenkin erittäin hyvin toimeen. Ilmeisesti vanhemman koiran rauhallisuus oli mukavaa ja iso koko ei silloin sitten pelottanut. Tyytyväisenä yllätin molemmat maistelemasta hevosen lantaa.

Lyhyeksi jäänyt lenkki korvattiin sitten seuraavana päivänä vapaana juoksentulla ja metsässä kävelyllä. Mikään ei ole mukavampaa kuin katsella kun koira saa juosta sydämensä kyllyydestä ja niin Iines yleensä tekeekin vapaana ollessaan. Tyttö tulee melko hyvin käskystä luokse, mutta olen silti aika varovainen vapaaksi päästämisen kanssa. Pikku hiekkateilläkin saattaa nimittäin välillä tulla vastaan autoja, hevosia tai ihmisiä vaikka maalla ollaankin.

Sunnuntain vietimme Lahdessa ja kävimme tutustumassa hyppyrimäkiin ja niiden takaisiin lenkkeilymaastoihin. Muita kävelijöitä ei ollut paljon, joten teimme muutamia luokse tulo harjoituksia. Tarkoituksena oli vahvistaa luoksetuloa joten toisen pitäessä Iinestä paikoillaan juoksin jonkun matkan päähän ja huusin koiran luokse "tänne" käskyllä, jolloin toinen päästää koiran menemään. Sitten tietenkin koira palkitaan namilla. Erityisesti tämä harjoitus tuntuu tehostavan vauhtia millä koira tulee luokse. Ainakin Iines ampaisee tällöin perään kuin tykinsuusta ammuttuna ja välillä jarrutus ei oikein pelaa ja koira juoksee ohi korvat lepattaen ja kääntyy pikaisesti takaisin luokse.