Ulkoiluhaalari tosikäytössä

Peten koiratarvikkeesta tilatut tuotteet tulivat todella nopeasti lähimpään postiin ja ulkoiluhaalari pääsi heti käyttöön. Talvimantteli jäi odottelemaan kylmempiä säitä kaappiin ja naksutin purettiin myös heti paketistaan.



Kerrankin sadeulkoilu innosti kun ajattelin pääseväni kokeilemaan pukua heti käytössä. Haalarin pukeminen ei ollut tosin aivan niin yksinkertaista. Kun sai yhden jalan haalarin lahkeesta sisään oli joku muusta kolmesta jalasta sujahtanut jo lahkeesta ulos. Noin 10 minuutin päättäväisen pukemisen jälkeen haalari päätyi kuitenkin koiran päälle. Valitettavasti Iines ei ollut aivan samaa mieltä haalarin loistavuudesta omistajan kanssa. Tyttö seisoi ensin hetken paikallaan häntä jalkojen välissä ja sen jälkeen liikkui muutaman askeleen jalat harallaan ja jäykästi ja istahti sitten. Iines oli myös nähtävästi päättänyt että peppu ei tästä nouse ennen kuin haalari on pois päältä. Ovelasti kuitenkin namipussin rapistelu sai koiraan liikettä ja päästiin ulos asti. Iines oli myös sitä mieltä että kyseinen puku päällä ei voi pissiä, joten vietimme mukavaa aikaa kaatosateessa koiran istuessa paikallaan ja kieltäytyen liikkumasta puun alta sateensuojasta tai ainakaan tekemästä tarpeitaan. Lopulta Iines sai luovutusvoiton ja haalari napsaistiin pois päältä. 5 sekuntia tämän jälkeen neiti suvaitsi tehdä tarpeensa ja päästiin siirtymään sisätiloihin.



Seuraavana päivänä päätin kääntää eilisen häviön voitoksi ja ulos lähdettiin haalari päällä (noin 15 minuutin pukeutumisrumban jälkeen) hieman paremmalla säällä ajatuksena ettei sisälle tulla ennen kuin tarpeet on tehty haalari päällä. Yllättäen haalari ei tänään ollutkaan niin kauhea asia ja ulkoilu sujui aivan normaalisti. Samalla sain otettua muutaman kivan, joskin hieman tuulisen kuvan ulkoilureissulta.



Ensi keskiviikkona olisi sitten Apexilla viralliset sydän, polvi ja silmätutkimukset. Jännityksellä odotetaan minkälaiset tulokset saadaan...

Iines 1 v!

Iinekselle tuli sitten täyteen ensimmäinen vuosi 16.9. Synttäreitä vietettiin rauhallisissa merkeissä, mutta sitäkin suositumpien lahjojen kera. Iines sai natustella lemppariluutaan, joka menikin hetkessä. Lisäksi tilaukseen lähti ulkoiluhaalari näitä kurakelejä vastaan, talvimantteli sekä naksutin.

Teematreenit aiheena Tokon alkeet

Olimme tänään Iineksen kanssa tokon alkeiden teematreeneissä Heurekan parkkipaikan lähellä. Teematreenien järjestäjänä oli Pieni koirakoulu koiruus ja kyseisestä yrityksestä ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa!

Harjoittelimme alkeita eli perusasentoa, paikallaan oloa sekä seuraamista. Saatiin todella hyviä vinkkejä miten vaikeuttaa harjoituksia pikkuhiljaa. Paikallaan olo on ollut iinekselle jo suht mukavasti hallussa. Aloimme kuitenkin harjoittelemaan pienemmällä välimatkalla, mutta pidemmällä ajalla. Iines pysyi nätisti paikoillaan, joten aloin lisäämään häiriötä ja hyppimään muutaman x-hypyn. Tärkeää oli myös muistutus siitä, ettei lähde ahnehtimaan vaan etenee ja vaikeuttaa rauhallisesti, jolloin virheitä ei pääse syntymään ja koiraa palkitaan usein, jolloin motivaatio säilyy.

Treeneissä riitti häiriötä kun muutama mopoauto heitti läheisellä parkkiksella ympyrää musiikit soiden. Lisäksi tuuli ja sataa tihutti. Iines jaksoi keksittyä yllättävän hyvin. Välillä motivaatiota nostettiin palkkaamalla lelulla makupalan sijaan.

Ohjaaja oli todella asiantunteva sekä puhui riittävän kovalla äänellä mikä on varsinkin ulkotreeneissä plussaa. Varsinaisten treenien jälkeen kyselin ohjaajalta vinkkejä yksinolon harjoittelemiseen ja sainkin kunnon paketin harjoituksia joita nyt pikkuhiljaa aletaan toteuttaa. Niistä lisää toisella kerralla :)

Pentuagilityä

Kävimme Iineksen kanssa koirakoulu Silkkitassun viiden kerran agilityn pentukurssin. Kurssin jäljiltä jäi palava into jatkaa harrastusta Iineksen kanssa.

Ensimmäisellä tunnilla kävimme läpi esteet ja harjoittelimme putkea sekä estettä ja hieman pussia ja keppejä. Ensimmäisellä tunnilla teimme esteisiin vain pintaraapaisun, mutta lähdimme koiran kanssa ulos innosta puhisten ja seuraavaa tuntia odottaen.



Seuraavalla tunnilla sainkin sitten oppitunnin siitä mitä käy kun ohjaaja on treeneihin mennessään hyvin väsynyt. Tarkoitus oli esteen jälkeen ohjata koira putkeen. Este sujui hyvin, jonka jälkeen ohjasin koiran ohitse putken ja meinasin itse juosta suoraan päin kyseistä estettä. Lisäksi Iines ei ilmeisesti ollu vielä aivan ymmärtänyt esteen ideaa ja hyppäämisen sijaan juoksi koira tyytyväisenä esteen ohitse minun vierelläni.

Myöhemmillä tunneilla teimme irtoamisharjoituksia esteillä makupala-alustan kanssa. Ruoka on mitä ilmeisemmin se mikä saa meidän neidin liikkeelle, sillä sellaisilla kenguruloikilla veti Iines neljän esteen yli kaukana siintävälle makupalalle.

Viimeisellä tunnilla teimme jo melko vaativaa rataa, joka koostui esteistä, putkesta ja kepeistä. Oli hauska päästä hieman kokeilemaan millaista agility voisi olla. Samalla huomasi miten hankalaa on pitää kontakti koiraan, miettiä omia liikkeitään ja liikeratojaan sekä ohjata koiraa oikealle esteelle ja oikeasta suunnasta.



Tuntui että kurssi antoi kivan raapaisun lajiin, mutta aika paljon asioita jäi vielä epäselviksi. Olisin itse mielelläni jankannut muutamaa estettä ja kokeillut vaikka erilaisia ohjaustyylejä jos vaihtelua kaipasi. Muutamaan kertaan tuntui siltä, että rata oli hieman vaikeahko ja koira kyllästyi yrittämään kun se ei tiennyt mitä siltä haluttiin. Olisin myös toivonut tietoa motivoinnista ja ohjaamisesta ylipäätänsä.

Agility vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja vaativalta lajilta ja sen parissa pääsemme toivottavasti jatkamaan mahdollisimman pian!