Ensimmäinen oma koira

Satuin eräs päivä selailemaan omalta koneeltani Iineksen pentukuvia ja muistelemaan meidän yhteisiä alkuaikojamme. Olen halunnut koiran niin kauan kun vain muistan. Olen viettänyt pienen elämäni lukien koirakirjoja ja touhuten muiden omistamien koirien kanssa. Aloinkin muutama vuosi sitten miettimään elämäntilannettani ja mahdollisuutta vihdoin ottaa oma koira. Jahkasin erilaisten mietteiden kanssa edes takaisin. Mietin ajankäyttöäni, rahanmenoa ja yritin keksiä kaikki negatiiviset asiat joita voisin koiran kanssa kohdata ja pystyisinkö selviämään niistä kunnialla. Kuukausien jälkeen kuitenkin päädyin siihen ettei kaikkeen voi valmistautua ja en keksi mitään niin huonoa puolta etten koiraa haluaisi. Listasin kriteerit joita koiralta toivon ja päädyin cavalieriin.



Kaiken ajatustyön jälkeen alkoi pentuilmoitusten ja kasvattajien sivujen selailu. Pennunhankinta ei osoittautunut kovin helpoksi hommaksi mikä on myös hyvä asia. Selasin sukutauluja, terveystuloksia ja eri kasvattajien sivuilta löytyvää materiaalia. Lopulta päädyin ottamaan yhteyttä Sonjaan, sillä olin saanut sivujen perusteella luotettavan kuvan ja halusin kysellä alustavasti tulevasta pentueesta. Olin heti ensimmäisen puhelun jälkeen tyytyväinen valintaani soittaa juuri kyseiselle ihmiselle. Olen aina saanut luotettavaa apua ja vastauksia kysymyksiin kun olen niitä tarvinnut.



Tämän jälkeen alkoikin kova jännitys, sillä piti odottaa että pennut syntyisivät ja niitä pääsisi katsomaan ja silloin syntyisi päätös siitä saanko pennun. Yllättävän nopeasti kuitenkin meni aika ja pentuja pääsi katsomaan. Päädyin pentuvalinnassani Iinekseen ja Iines selkeästi myös minuun, sillä niin kova oli pienen palleron syliinkiipeämisyritys. Olin pyörtyä jännityksestä ennen kuin varmistui, että pentu tosiaan olisi minun jos niin haluaisin.



Odottavan aika on pitkä, mutta onneksi odottamista helpotti pentutavaroiden ostelu. Kotona odotti jo oma peti, pentuhihna, mantteli ja leluja pienen palleron varttumista luovusikäiseksi. Lopulta myös koitti se päivä, jolloin sain hakea Iineksen kotiin. Paperit allekirjoitettiin, tavarat pakattiin autoon ja koiranpentu syliin. Alkumatkan Iines oli hädissään, mutta Tampereen tienoilla pentu jo nukahti tyytyväisenä syliini.



Ensimmäisenä iltana kotona olo oli epätodellinen – minulla on nyt ikioma koiranpentu. Osasin lähinnä istua lattialla Iineksen seurana enkä malttanut irrottaa katsettani pennusta kuin vessassa käynnin ajaksi. Aloimme heti ensimmäisestä illasta lähtien noudattaa muutamia kodin sääntöjä kuten sitä, että jokaisella on oma peti jossa yöt nukutaan. Noudatin pennun kanssa myös suurinta osaa Tuire Kaimion Pennun kasvatus kirjan ohjeista ja Iineksen kotiuduttua treenasimme muun muassa hihnassa kävelyä päivittäin.



Ensimmäiseen vuoteen kuului myös hetkiä, jolloin tuntui etten tiedä koiran kasvattamisesta yhtään mitään. Enemmän vuoteen mahtui kuitenkin hyviä hetkiä yhdessä ja hauskaa tekemistä yhdessä. Mieleen on jäänyt muutamia hysteerisiä kohtauksia, koska tarkkailin Iinestä aluksi hyvin tarkasti. Eräänä päivänä kesken aamupuuhien katsoin Iineksen silmää ja se näytti jotenkin oudolta. Silmän pinnalla oli jotakin mitä siellä ei kuuluisi olla. Mietin kuumeisesti mitä teen asialle sillä kyseinen asia oli keskellä silmää enkä voinut lähteä sitä millään tökkimään. Olin varma, että pieni koiranpentuni on sokeutumisen partaalla ja itku kurkussa lähdin etsimään taskulamppua, jotta saisin katsottua tilannetta paremmassa valossa ennen eläinlääkärille lähtöä. Takaisin tultuani silmä näytti kuitenkin täysin normaalilta ja silmän alla oli hieman rähmää. Kyseinen ”roska” olikin ollut rähmää ja tullut itsestään pois Iineksen räpäyttäessä silmää.

Nyt pikku pennustani on tullut jo iso tyttö. Pentuajat olivat ihanaa ja ikimuistoista aikaa, mutta niin on myös aika jota nyt yhdessä elämme.

Hyvää joulua toivottaen!

Naksuttelua

Talvimantteleiden seassa ostin treenausta tehostamaan myös naksuttimen. Koin naksuttimen hankkimisen tarpeelliseksi, sillä pelkillä makupaloilla tuli palkittua helposti väärään aikaan. Esimerkiksi istumisen kanssa nami ehti perille usein vasta kun koiran takapuoli jo vähä nousi maasta, jolloin istumisen sijaan koira oikeastaan oppikin ”istu” -käskyllä nousemaan istumasta ylös eikä istumaan. Naksuttimen avulla makupalalla ei ole niin kiire sillä käytös on merkattu jo naksuttimella ja makupala voi tulla silloin hieman myöhässä.

Aloitimme naksuttimen käytön Iineksen kanssa ehdollistumisharjoituksilla. Ensiksi Iines oli hieman varuillaan äänen suhteen, mutta sujautin naksuttimen taskuun ja naksutin siellä jolloin ääni ei ollut niin kova. Päivän harjoittelun jälkeen ei naksuttimen ääni enää ollut Iineksestä mitenkään ihmeellinen vaikken sitä enää taskussa pitänytkään. Naksuttimeen ehdollistamisen aloitin ottamalla paljon nameja valmiiksi ja annoin koiralle namin naksauttaen samalla. Ensimmäisen päivän toistelin näitä lyhyitä sarjoja pidentäen pikkuhiljaa väliä naksautuksen ja namin välissä, kuitenkin niin ettei väli kasva liian pitkäksi. Toistoja tein yhdessä sarjassa noin 15. Ensimmäisen viikon ajan naksutin kulki mukana kotona ja lenkeillä ja ehdollistamista harjoiteltiin eri ympäristöissä.

Ulkoilua, ulkoilua!

Tässä muutamien päivien aikana ollaan tehoulkoiltu Iineksen kanssa. Tämä lähinnä siksi, että viikonloppu tuli vietettyä maaseudun rauhassa. Käväistiin moikkaamassa lauantaina myös muutamaa hevosta turvallisen välimatkan päästä kun vierailimme ystäväni luona. Hevoset olivat Iineksen mielestä mielenkiintoisia otuksia ja varovaisesti hiipimällä mentiin katsomaan heppoja lähempää. Siinä vaiheessa kun hevonen lähti kävelemään kohti aitauksen reunaa ja meitä päätti meidän koiraneiti viisaammaksi kipitää äkkiä mahdollisimman kauaksi tuosta oudosta olennosta.

Tarkoitus oli käydä myös kunnon metsälenkillä koirien kanssa, mutta Iines hieman vierasti melko isokokoista ja innokasta Sipeä, joten lenkki jäikin sitten suunniteltua lyhyemmäksi. Suurin osa lenkistä sujui mukavasti kun molemmat koirat olivat keskittyneitä omiin puuhiinsa, mutta heti kun Sipe lähestyi jähmettyi Iines paikoilleen ja katseli erittäin epäileväisesti toisen liikkeitä. Petu vanhuksen kanssa Iines tuli kuitenkin erittäin hyvin toimeen. Ilmeisesti vanhemman koiran rauhallisuus oli mukavaa ja iso koko ei silloin sitten pelottanut. Tyytyväisenä yllätin molemmat maistelemasta hevosen lantaa.

Lyhyeksi jäänyt lenkki korvattiin sitten seuraavana päivänä vapaana juoksentulla ja metsässä kävelyllä. Mikään ei ole mukavampaa kuin katsella kun koira saa juosta sydämensä kyllyydestä ja niin Iines yleensä tekeekin vapaana ollessaan. Tyttö tulee melko hyvin käskystä luokse, mutta olen silti aika varovainen vapaaksi päästämisen kanssa. Pikku hiekkateilläkin saattaa nimittäin välillä tulla vastaan autoja, hevosia tai ihmisiä vaikka maalla ollaankin.

Sunnuntain vietimme Lahdessa ja kävimme tutustumassa hyppyrimäkiin ja niiden takaisiin lenkkeilymaastoihin. Muita kävelijöitä ei ollut paljon, joten teimme muutamia luokse tulo harjoituksia. Tarkoituksena oli vahvistaa luoksetuloa joten toisen pitäessä Iinestä paikoillaan juoksin jonkun matkan päähän ja huusin koiran luokse "tänne" käskyllä, jolloin toinen päästää koiran menemään. Sitten tietenkin koira palkitaan namilla. Erityisesti tämä harjoitus tuntuu tehostavan vauhtia millä koira tulee luokse. Ainakin Iines ampaisee tällöin perään kuin tykinsuusta ammuttuna ja välillä jarrutus ei oikein pelaa ja koira juoksee ohi korvat lepattaen ja kääntyy pikaisesti takaisin luokse.

Viralliset terveystarkastukset

Kävimme eilen Iineksen kanssa tekemässä viralliset terveystarkastukset silmistä, polvista ja sydämestä Apexilla Malmilla. Olin tyytyväinen palveluun ja varsinkin eläinlääkäri joka koiraa tutki oli todella mukava ja selitti selkeästi mitä teki ja käsitteli koiraa nätisti. Aluksi odoteltiin noin puoli tuntia silmätippojen vaikuttamista ja sillä välin täyteltiin papereita valmiiksi.

Olen aikaisemmin kuunteluttanut sydämen aina eläinlääkärillä käydessä. Viimeksi rokotuksen yhteydessä ja silloinkaan ei mitään ollut. Tilanne ei onneksi ollut muuttunut ja tälläkään kertaa ei sivuääniä löytynyt. Nyt vaan saadaan tulos virallisesti ylös jalostustietojärjestelmään. Polvet olivat 0 eli ei niissäkään mitään häikkää.

Silmien tarkastus ei ollut Iineksestä kovin mukavaa ja toinen yritti paeta pöydältä ja tunkea päätään kainalooni. Silmät saatiin silti tarkastettua rauhallisessa tunnelmassa ja ilman sen suurempaa paniikkia. Silmätarkastuksessa Iinekseltä löytyi vasemmasta silmästä pieni arpi, joka on kuulemma voinut esimerkiksi johtua siitä, että jotain osunut silmään. Tämä ei kuitenkaan vaikuta näköön eikä vaadi mitään toimenpiteitä eikä asialla ole merkitystä koiralle. Eläinlääkäri myös huomautti että Iineksellä on lievä sidekalvontulehdus. Tämä on kuulemma täysin normaalia tämän ikäisille koirille ja liittyy ikään. Saimme kuitenkin mukaan kotiin fys. suolaliuosta jolla silmiä pitäisi puhdistaa tarvittaessa esimerkiksi pölyisinä tai tuulisinä päivinä.

Meillä asustelee kotona siis ainakin näiltä osin terve tyttö!

Ulkoiluhaalari tosikäytössä

Peten koiratarvikkeesta tilatut tuotteet tulivat todella nopeasti lähimpään postiin ja ulkoiluhaalari pääsi heti käyttöön. Talvimantteli jäi odottelemaan kylmempiä säitä kaappiin ja naksutin purettiin myös heti paketistaan.



Kerrankin sadeulkoilu innosti kun ajattelin pääseväni kokeilemaan pukua heti käytössä. Haalarin pukeminen ei ollut tosin aivan niin yksinkertaista. Kun sai yhden jalan haalarin lahkeesta sisään oli joku muusta kolmesta jalasta sujahtanut jo lahkeesta ulos. Noin 10 minuutin päättäväisen pukemisen jälkeen haalari päätyi kuitenkin koiran päälle. Valitettavasti Iines ei ollut aivan samaa mieltä haalarin loistavuudesta omistajan kanssa. Tyttö seisoi ensin hetken paikallaan häntä jalkojen välissä ja sen jälkeen liikkui muutaman askeleen jalat harallaan ja jäykästi ja istahti sitten. Iines oli myös nähtävästi päättänyt että peppu ei tästä nouse ennen kuin haalari on pois päältä. Ovelasti kuitenkin namipussin rapistelu sai koiraan liikettä ja päästiin ulos asti. Iines oli myös sitä mieltä että kyseinen puku päällä ei voi pissiä, joten vietimme mukavaa aikaa kaatosateessa koiran istuessa paikallaan ja kieltäytyen liikkumasta puun alta sateensuojasta tai ainakaan tekemästä tarpeitaan. Lopulta Iines sai luovutusvoiton ja haalari napsaistiin pois päältä. 5 sekuntia tämän jälkeen neiti suvaitsi tehdä tarpeensa ja päästiin siirtymään sisätiloihin.



Seuraavana päivänä päätin kääntää eilisen häviön voitoksi ja ulos lähdettiin haalari päällä (noin 15 minuutin pukeutumisrumban jälkeen) hieman paremmalla säällä ajatuksena ettei sisälle tulla ennen kuin tarpeet on tehty haalari päällä. Yllättäen haalari ei tänään ollutkaan niin kauhea asia ja ulkoilu sujui aivan normaalisti. Samalla sain otettua muutaman kivan, joskin hieman tuulisen kuvan ulkoilureissulta.



Ensi keskiviikkona olisi sitten Apexilla viralliset sydän, polvi ja silmätutkimukset. Jännityksellä odotetaan minkälaiset tulokset saadaan...

Iines 1 v!

Iinekselle tuli sitten täyteen ensimmäinen vuosi 16.9. Synttäreitä vietettiin rauhallisissa merkeissä, mutta sitäkin suositumpien lahjojen kera. Iines sai natustella lemppariluutaan, joka menikin hetkessä. Lisäksi tilaukseen lähti ulkoiluhaalari näitä kurakelejä vastaan, talvimantteli sekä naksutin.

Teematreenit aiheena Tokon alkeet

Olimme tänään Iineksen kanssa tokon alkeiden teematreeneissä Heurekan parkkipaikan lähellä. Teematreenien järjestäjänä oli Pieni koirakoulu koiruus ja kyseisestä yrityksestä ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa!

Harjoittelimme alkeita eli perusasentoa, paikallaan oloa sekä seuraamista. Saatiin todella hyviä vinkkejä miten vaikeuttaa harjoituksia pikkuhiljaa. Paikallaan olo on ollut iinekselle jo suht mukavasti hallussa. Aloimme kuitenkin harjoittelemaan pienemmällä välimatkalla, mutta pidemmällä ajalla. Iines pysyi nätisti paikoillaan, joten aloin lisäämään häiriötä ja hyppimään muutaman x-hypyn. Tärkeää oli myös muistutus siitä, ettei lähde ahnehtimaan vaan etenee ja vaikeuttaa rauhallisesti, jolloin virheitä ei pääse syntymään ja koiraa palkitaan usein, jolloin motivaatio säilyy.

Treeneissä riitti häiriötä kun muutama mopoauto heitti läheisellä parkkiksella ympyrää musiikit soiden. Lisäksi tuuli ja sataa tihutti. Iines jaksoi keksittyä yllättävän hyvin. Välillä motivaatiota nostettiin palkkaamalla lelulla makupalan sijaan.

Ohjaaja oli todella asiantunteva sekä puhui riittävän kovalla äänellä mikä on varsinkin ulkotreeneissä plussaa. Varsinaisten treenien jälkeen kyselin ohjaajalta vinkkejä yksinolon harjoittelemiseen ja sainkin kunnon paketin harjoituksia joita nyt pikkuhiljaa aletaan toteuttaa. Niistä lisää toisella kerralla :)